Kuljettajan paikalla | Tuomas Kyrö | 26.8.2016

Kuljetusmiehet heiluttaa

Kuvaaja: Jarmo Katila

Asuin lapsena radanvarressa. Poljimme usein kavereiden kanssa rautatiesillalle laskemaan tavarajunan vaunuja, joissa liikkuivat puu, teräs, polttonesteet. Silloin tällöin vaunuissa näkyi teksti: CCCP.  Veturi veti idänkauppaa, joka veti viimeisiään.

Yhden kaverin isä oli veturinkuljettaja ja senpä vuoksi tervehdimme jokaista junankuljettajaa kuin saman heimon jäseniä.

Ihailin veturimiehen ammattia ja oikeastaan kaikenlaisia kuljettajia. Roskakuskeja, jotka kippasivat harmaiden säiliöiden sisällön keltaisen jäteauton nieluun. Paloauton kuljettajia, ambulanssimiehiä, poliiseja, joilla oli univormut ja autoissaan sireenit. Kyydissä sairaat, rosvot ja ryövärit. Jos tiellä lipui arvokas musta auto, pysähdyin ja tein kunniaa. Ruumisautossa saatettiin kuljettaa vaikka Urho Kekkosta.

Taksin kyytin pääsi kerran vuodessa, sielläkin kuskilla oli univormu ja koppalakki. HKL:n bussinkuljettajille piti varata tasaraha ja olla inisemättä.

Muuttoautojen täyttämistä valvottiin tarkasti: saavatko miehet pianon yhdellä nostolla auton kyytiin. Mökkimatkoilla ajettiin rekkojen perässä ja mietittiin kuinka monta tuhatta litraa maitosäiliö vetää.

Liikkumisen kehittyminen on osa kulttuurievoluutiota. Ensin mentiin neljällä jalalla, sitten kahdella jalalla. Vettä pitkin, pyörän avulla. Höyrykoneella, polttomoottorilla, ydinmoottorilla. Tavarat, ajatukset ja yksilöt ovat liikkuneet paikasta toiseen ja takaisin. Ideologiat, raha ja mausteet ovat kulkeneet viereisiin kyliin ja uusille mantereille. Kaikkea tätä liikettä ovat lapset seuranneet kallioilta, silloilta ja aitojen takaa. Edelleen he haluavat kuljettaa suuria kontteja, mutta kulkuneuvot muuttuvat. Äänet ovat vähäisemmät, pakokaasu ja autot puhtaampia. Tietotekniikka on korvannut apukuskit jo aikaa sitten.

Maailma on pienentynyt, kuljettajien kansallisuus ja kulkuneuvojen lähtömaa on yhä useammin muu kuin Suomi. Linja-autoissa ja takseissa matkustajan ja kuljettajan äidinkieli on yhä useammin eri. GPS-järjestelmä ja elekieli auttavat perille.

Mitä tapahtuu seuraavaksi, kenelle huomispäivän lapset heiluttavat? Millaiset kulkuneuvot liikuttavat huomispäivän matkustajia ja tavaroita?

Tesla Motorsin toimitusjohtaja Elon Musk yrittää saada markkinoille tyhjiössä kulkevat junat, joiden nopeus olisi yli tuhat kilometriä tunnissa. Ne eivät enää kolise raiteilla, ne humahtavat. Uusilla asuinalueilla roskat siirtyvät samalla tyhjiömenetelmällä suoraan kerrostalosta polttolaitokseen. Kuskit katoavat roskaketjusta. Aurinkoenergialla liikkuvan lentokoneen matkasäde kasvaa koko ajan. Kuinka käykään öljytankkereille ja -rekoille, kun fossiilisista polttoaineista siirrytään evoluution seuraavalle portaalle.

Toivon silti, että junatyhjiön kattoon jätetään pieni lasikatto, josta lapset saavat laskea tyhjiöjunan vetämät vaunut. Toivon, ettei ambulanssien, ruumisautojen ja maitorekkojen kuljettajia korvata roboteilla. Epäilen osaavatko ne heiluttaa takaisin.

Jaa artikkeli
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  

Keskustele ja kommentoi

kommenttia