Ihmiset ja paikat | Sanna Kekki | 23.4.2016

Mummin matkassa

Kuvaajan nimi

Anita Paasikontu on työskennellyt Kaukokiidossa kymmenen vuotta. Häntä harmittaa ainoastaan yksi asia. Firmassa olisi pitänyt aloittaa jo aikaisemmin.

Kun Anita Paasikontu, 54, lähtee ajoon, hän napsauttaa ensimmäiseksi päälle vihreän led-valokyltin, jossa lukee mummi. Kyltti on kiinnitetty Paasikonnun auton tuulilasiin.

– Näin vastaantulijat ja muut kuskit tietävät, että mummi on liikenteessä, Paasikontu kertoo. Mummi-nimensä Paasikontu sai ensimmäisen lapsenlapsensa myötä viisitoista vuotta sitten.

Tällä nimellä useimmat tuntevat Paasikonnun myös Kaukokiidon Vantaan Voutilan-terminaalissa. Paasikontu on ollut Kaukokiidossa kymmenen vuotta. Kuljetusalalla hän on työskennellyt parikymppisestä.

Tuttuja ja tervehdittäviä riittää ajojärjestelijöistä varaston henkilökuntaan. Mitä mummi, kahvitaukoaan viettävät kollegat huikkailevat.

Paasikontua hymyilyttää. Hän viihtyy Kaukokiidossa hyvin. Jopa niin, että ainoa harmin aihe on se, että työura olisi kannattanut aloittaa firmassa jo aikaisemmin.

Mutta mikä tekee Kaukokiidosta hyvän työpaikan? Paasikonnun mielestä kaikki lähtee työkavereista.

– Täällä on mukavia ihmisiä. Kaikki tervehtivät toisiaan ja kyselevät kuulumisia.

Lisäksi Paasikontu antaa kehuja johtajille. He ovat mummin mielestä mahtavia. Tulevat halliin juttelemaan ja kyselemään, kuinka hommat sujuvat. Yhdessä juodaan usein myös kahvit.

– Lisäksi päälliköille voi aina soittaa, jos jokin askarruttaa. Apua tulee varmasti. Sillä on iso arvo.

 

Yön taika

Paasikontu rakastaa öitä. Siksi hän on ajanut yövuoroa jo kolmenkymmentä vuotta, väliin on mahtunut vain muutama päivävuoro.

Öissä on oma henkensä. Ne ovat hiljaista ja rauhallista aikaa, koska muuta liikennettä ei juuri ole. Yövuoroissa Paasikontu näkee usein auringonlaskut ja -nousut. Ne ovat aina yhtä sykähdyttäviä.

– Pistän näitä kuvia sosiaaliseen mediaan, jotta muutkin voivat nauttia maisemista. En olisi missään muussa työssä päässyt ihailemaan näin kauniita näkymiä.

Muiden kuskien kanssa pidetään öisin yhteyttä puhelimitse. Tunnelma on leppoisa. Toisille kerrotaan päivän kulusta ja ajomatkan etenemisestä. Jos aikataulut ja reitit osuvat yksiin, pidetään yhteinen tauko.

Paasikonnun mielestä Suomen paras taukopaikka on Orimattilan Tuuliharja. Siellä henkilökuntakin tietää jo, että mummi laittaa kahviinsa kevytmaitoa, ei usein tarjolla olevaa hylaa.

Rekkamummi Anita Paasikontu

Anita Paasikontu eli Rekkamummi.

Tärkeä tehtävä

Paasikontu on ylpeä työstään. Hän sanoo, että on hieno tunne tuntea olevansa hyödyksi muille. Usein hän miettiikin, kuinka tärkeitä lasteja kuljettaa: ruokaa kauppoihin ja kukkia puutarhoihin. Siitä tulee hyvä mieli.

Paasikonnulle on kunnia-asia saada lasti perille ajallaan ja ehjänä. Paras kiitos on tyytyväinen asiakas. Se palkitsee. Vuosien aikana useista asiakkaista on tullut myös kavereita. Kahvitauot ja kuulumisten vaihdot kuuluvat asiaan. Paasikontu nauttii sosiaalisuudesta. Tuttuja on Kemiä myöten.

Myös Paasikonnun lapset työskentelevät kuljetusalalla. Lisäksi lapsenlapset ovat ilmoittaneet ryhtyvänsä rekkakuskeiksi. Suurta riemua lapsenlapsille tuo tällä hetkellä se, kun he pääsevät mukaan pesemään mumminsa autoa.

Paasikontu huokaa. Hän haluaa jäädä eläkkeelle rekkakuskina. Mutta ei vielä. Sitä ennen Paasikontu toivoo näkevänsä vielä monet auringonlaskut ja -nousut.

– Elän kuljetusalalle. Se on parasta, mitä tiedän.

Keskustele ja kommentoi

kommenttia